Mikko Lounela
Psykoterapeutti, hahmoterapeutti


Hahmoterapia

Hahmoterapia (eli gestalt-terapia) on psykoterapiaa. Psykoterapia on mielenterveysongelmien ja elämän kriisien hoitamista psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa (Lähde: Mielenterveyden keskusliitto). Hahmoterapiassa korostetaan ihmisen kykyä kontaktiin itsensä ja ympäristönsä kanssa, tässä hetkessä elämistä, kykyä tunnistaa omat tunteensa ja tuntemuksensa sekä valinnanvapautta ja siitä seuraava vastuuta omasta elämästä.

Asiakkaan käyttäytymistä ei pyritä ohjaamaan tai muokkaamaan. Kun hän kykenee havaitsemaan omat tarpeensa tässä ja nyt ja ottamaan vastuun niiden toteuttamisesta, hän löytää omat ratkaisunsa. Asiakkaan oma mielellis-kehollinen toiminta ja sen havainnointi voi saada aikaan oivalluksia, joita terapeutti ei voisi johdattelemalla tai analysoimalla saada aikaan. Asiakkaan oma sisäinen tarve ohjaa terapiaa, ei terapeutin mahdollinen ihannekuva.

Hyväksytyt hahmoterapiaopinnot läpäistyään sopivan pohjakoulutuksen suorittanut henkilö voi saada Valviralta oikeuden käyttää suojattua psykoterapeutin ammattinimikettä.

Miten hahmoterapiaa tehdään?

Keskeisellä sijalla hahmoterapiassa on asiakkaan ja terapeutin välinen luottamuksellinen ja avoin kontakti. Kontakin sisällä terapeutti auttaa asiakasta tutkimaan tuntemuksiaan, havaintojaan ja tapojaan estää itseään tuntemasta tai havaitsemasta. Tutkimusvälineinä käytämme puhetta, piirtämistä, draamaa, kuvittelua, liikettä, kirjoittamista jne. Tärkeää on löytää asiakkaalle mahdollisimman hyvin luontuva tapa ilmaista ja tutkia itseään ja suhdettaan ympäristöönsä.

Historiaa

Hahmoterapian kehitti psykoanalyysin pohjalta saksalaissyntyinen lääkäri Fritz Perls (1893-1970), joka kouluttauduttuaan psykoanalyytikoksi turhautui psykoanalyysin kapeaan maailmankuvaan ja ryhtyi hakemaan vaikutteita laventaakseen sitä. Psykoanalyysista Perls toi hahmoterapiaan monia keskeisiä käsitteitä ja tapoja kuten itse terapiatilanteen, ja ajatuksen sitä, että ihminen käyttää erilaisia keinoja suojautuakseen liian tuskallista tietoisuutta vastaan - ja sen, että näiden keinojen ja niiden takana olevien tunteiden huomaaminen voi tuoda puuttuvaa tasapainoa ihmisen elämään.

Hahmopsykologia oli 1900-luvun alussa vaikuttanut havaintopsykologian teoria, jonka mukaan Perls nimesi hahmoterapian. Hahmopsykologian anteja hahmoterapialle ovat mm. se, että ihmisen tietoisuudessa on vallitsevana yksi asia kerrallaan, se, että ihminen havaitsee asioita kokonaisuuksina ja pyrkii täydentämään epätäydelliset hahmot kokonaisuuksiksi sekä se, että ihminen on aktiivinen valitsija ja tulkitsija tehdessään havaintoja - ei passiivinen vastaanottaja niin kuin aiemmin oli yleisesti ajateltu.

Eksistentialismi oli yksi 1900-luvun alun vallankumouksellisia filosofisia suuntauksia. Sen yksi keskeinen anti hahmoterapialle on valinnan ja vastuun korostaminen ihmisen elämässä. Samoin kuin ihminen on aktiivisesti valitsemassa mitä hän havainnoi, hän valitsee myös sen, miten hän havaintojensa perusteella ohjaa elämäänsä.

Fenomenologia on filosofinen suuntaus, jonka mukaan jokaisella kokijalla on oma maailmansa, joka perustuu hänen omaan historiaansa ja hänen omaan tapaansa jäsentää havaintojaan ja kokemuksiaan. Hahmoterapiassa tämä johtaa asiakkaan oman kokemisen kunnioittamiseen - vaikka terapeutin ja asiakkaan maailmat eivät olisi kaikin osin yhteensopivat, asiakkaan maailma on olemassa yhtä arvokkaana kuin terapeutinkin - ja terapiassa ensisijaisena.

Holismin mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kokonaisuudella on usein ominaisuuksia, jotka eivät ole johdettavissa osien ominaisuuksista. Hahmoterapiassa holismi näkyy siten, että asiakkaan maailmaa ei pyritä analysoimaan, ja syy ja seuraus (miksi-kysymykset) eivät ole keskeisiä. Ihmisen huomioon kullakin hetkellä nouseva asia liittyy hänen senhetkiseen tarpeeseensa, ja jos hän toimii kokonaisuutena luonnollisella tavalla, hän huomaa tarpeensa, tunnistaa ja täyttää sen. Hyvä esimerkki tästä on terve pikkuvauva, joka tunnistaa tarpeensa (jano, nälkä, märkä, kontaktin puute) ja toimii välittömästi saadakseen sen tyydytetyksi.

Kontakti on yksi hahmoterapian keskeisistä käsitteistä. Yksi ihmisen terveen toiminnan tärkeimmistä ehdoista on, että hän pystyy olemaan kontaktissa itseensä, tunteisiinsa ja ympäristöönsä.

Tämä hetki - kaikki mitä on, on tässä ja nyt. Mennyt on mennyttä eikä tulevaa vielä ole. Myös se edellä mainittu seikka, että akuutti tarve nousee aina huomion kohteeksi johtaa toimimaan tässä ja nyt. Kun ensimmäinen tarve on käsitelty, voimme siirtyä seuraavaan ja niin edelleen. Tämä hetki on tärkeä myös zen-buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa, joista Perls sai inspiraatiota hahmoterapian kehittelemiseen.

Kehollisuus hahmoterapian yhteydessä juontaa juurensa Perlsin opettajalta ja analyytikolta Wilhelm Reichilta, jonka mukaan torjutut tunteet ja reaktiot aiheuttavat kehossa reaktioita, jotka toistuessaan lukkiutuvat kehoon ja aiheuttavat pysyviä muutoksia.

Toisiaan täydentävät vastakohdat ovat tulleet hahmoterapiaan itämaisesta yin-yang -ajattelusta ja C.G. Jungin syvyyspsykologiasta. Suhteutamme asioita toisiinsa usein erilaisilla akseleilla: hyvä-paha, kaunis-ruma, aktiivinen-passiivinen, hidas-nopea ja niin edelleen. Usein ihmiset omistavat itselleen joistakin elämässään tärkeistä jatkumoista vain toisen pään, ja lukkiutuvat siihen, vaikka koko jatkumolla liikkuminen tilanteen mukaan laajentaisi elämän kokemista huomattavasti. Kauan yhdessä olleet pariskunnat toisinaan varaavat joistain jatkumoista toisen ääripään toiselle puolisolle, ja toinen saa toteuttaa sitten toista. Näin esimerkiksi aggressiivisuus voi olla yhden henkilön ominaisuus, kun toinen on aina rauhoitteleva.

© Mikko Lounela / Kuva Annamari Poutiainen